Kulttuuriteko

Tulin tänään mummolasta. Itse asiassa kävin tänään molemmissa mummoloissani. Mummulla oltiin oikein yötä tyttäreni Mikaelan ja veljeni Anteron kanssa. Mammalla viivyttiin muutama myöhäisiltapäivän tunti.

Kirpparikärpänen pääsi jälleen puremaan minua muutama viikko sitten. Mielestäni en juuri tee turhia ostoksia, vaikka välillä mukaan tarttuu melko hassua tavaraa - vaatteita (no joo...), kiinalainen kokkiveitsi, Lenin-postikortti ja kehyksiä, polkupyörän u-lukko, yhden hengen teehaudutin ja valtava sveitsiläinen juustonraastinmonumentti merkkiä Kitty. Tänään mummolassa, kun Mikaela oli Mummun ja Rallen kanssa lelukaupassa, päätettiin Anteron kanssa lähteä kaupungille kävelylle. Ylläri ylläri - päädyttiin paikalliselle kirpparille. Tulos: neljä Luminarc-valkkarilasia, taskumatti ja Roskisdyykkarin käsikirja.

Iltapäivällä päästiin sitten Mamman luokse. Koko paikka on kuin yhtä kirpputoria. Lisäksi Mammalla on ollut jo useita vuosia vimma heittää kaikenlaista hyödyllistä tavaraa pois. Antiikkiakin monesti. Jokin aika sitten tuhoutui pala SDP:n historiaa kun kirjeenvaihtoa ja pöytäkirjoja 30 - 60 -luvuilta päätyi karusti kaatikselle. "Ei niitä hautaan mukanaan saa", Mamma on todennut monesti. "Jotkut jutut saattaa olla arvokkaita", olen todennut varmaan ihan yhtä monesti. Jotkut ovat oikeasti arvokkaita; toisilla taas on tunnearvoa, ainakin munulle. Tänään päätin rohkaista mieleni ja kysäistä, josko saisin mukaani Philipsin 60-lukulaisen matkagrammarin ja LP-levyjä. Tulos: positiivinen. Mamma ja Pappa olivat suorastaa iloisia. Pappa tyrkyttti lisää levyjäkin mukaan, mutta otin vain oman Dingon Kerjäläiten valtakuntani (orkkis!!!), Rautavaaran Reissumiehen taipaleet ja Työväenlauluja vuodelta 1969.

Monia ostoksiani ja löytöjäni pidän suorastaan kulttuuritekoina, säästän menneiden aikojen kulttuuria elävänä omalle lapselleni. Silti olo on välillä kuin haudanryöstäjällä.